Loitsula

Valoksi kutsuttu suokkitamma on äärimmäisyyksiin asti kiltti ja rauhallinen hevonen. Se tykkää tavallisesta ja tasaisesta meiningistä, eli kotona olemisesta ja töitten tekemisestä. Valoa voisi haukkua hajuttomaksi ja mauttomaksi hevoseksi, se on huomaamaton ja tasainen tyyppi, joka vähänniinkuin kulkee vain mukana. Kyllä siitä jonkinlaisia tunteitakin saa pihalle jos oikein ruetaan tekemään tosissaan työhommia, Valon silmät syttyvät lähinnä työvaljaiden näkemisestä - ja silloinkin se näyttää innostuksensa kovin maltillisesti. Harvoin innostuu riekkumaan tarhassa tai edes ottamaan kontaktia muihin hevosiin, tykkää lähinnä nysvätä itsekseen tarhannurkassa peräpää tuulelle käännettynä. Ei nyrpeä tai tyly, mutta elämäänsä pienellä volyymillä elelevä, tyytyväisen oloinen suokkitamma. Voisin kuvitella, että Valoon on vuosikymmenten saatossa vaeltanut sodan kokeneen hevosen sielu. Tällaisista kädenlämpöisistä adjektiiveista huolimatta katson hevosta kiitollisin silmin - kuinka hätkähtämätön ja luotettava se onkaan! Joskus se osoittaa niin umpikovaa tahtoa, toisaalta pelottomuutta ja ennen kaikkea varmuutta, että sen kaltaisia hevosia varmasti vaalittiin rintamalla.

​

Valon liikunta koostuu paljolti ravikärryjen, auran tai reen vetämisestä, mutta tamma on myös ratsukoulutettu. Selästäkäsin hoituvat perushommat ilman sen turhempia mutinoita, vaikka eihän Valo mikään näyttävin ratsu ole, vaan humputtelee kaula pitkällä usein turpa maata viistäen. Tamman liikkeet ovat pitkät ja sulavat, vaikkakin rentona hyvin maahansidotut. Se on yllättävän lihaksikas vaikka ei siltä näytäkkään. Se liikkuu aina rauhallisesti, ja kuuntelee ihmisen neuvot kärsivällisesti ilman mitään kiirettä. Valo on tavallaan rohkea hevonen, se kun menee minne käsketään ilman turhia epäröintejä. Rauhallinen hevonen sopii erinomaisesti metsä- ja käyttöajoon, joissa se onkin ollut etevä. Valon pää pysyy kylmänä myös juoksukokeessa hölkätessä, tamma ei ole juuri innostunut laukkailemaan turhia. Tomera tyttö vetämään auraa ja oikeastaan kaikkea muutakin, Valon lempipuuhaa lienee reen veto paukkupakkasilla lumen pöllytessä. Työhevosena Valo onkin etevä, se kun ei vähästä hetkahda vaan töitä tehdessään keskittyy hommaan täysillä, aina.