SUONPERÄN KYLÄ

Katso koko kylän kartta

Suonperä on pieni kylä valtatien varrella, sellainen, josta ajanee aina ohi sitä sen enempää noteeraamatta. On kiire kaupunkiin, samanlaiseen betoniviidakkoon kuin mistä lähtikin. Nykyään valtatien varressa on huoltoasema ja sen yhteydessä pieni marketti, sen verran joku saattaa Suonperän nimestä suuhunsa tuntumaa saada. Huoltoaseman pihalla kivipaaden päällä on pieni patsas, jossa pieni poni kantaa pientä ratsastajaansa pää rennosti alhaalla. Jokin tässä paikassa huokuu menneisyyden hohtoa, sitä, mitä ennen oli. Oli jotain loistavaa, nyt jo pölyttynyttä.

Minun mielessäni Suonperä sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, tai ehkä Kainuussa, melko lähellä itärajaa. Jossain siellä, missä on minunkin sielunmaisemani. Puut on havupuita, talvi tulee jäädäkseen lokakuun lopulla, ja sitkuttelee lumikinoksineen vielä kesäkuussakin. Maisema koostuu metsästä, joka joskus nousee vaaran päälle, joskus jättää sen puuttomaksi. Ulkopaikkakuntalaiset ihastelevat, mutta kotiseutunaan paikkaa pitävät hymähtävät, laskevat katseensa ja kiroavat päättäjät, kaivoshankkeet ja porot.

Aluksihan oli vain Loitsula, kuvitteellisessa kylässä nimettömän järven rannalla sijaitseva talli, jossa majailivat satunnaiset virtuaalihevoset. Sitten homma lähtikin hieman lapasesta - minulla olikin käsissäni perhe, Ojanteet, ja pian myös muita hevosia, joita en Loitsulaan Ojanteiden harteille halunnut sysätä. Ei yksinhuoltajaisä pärjää kymmenen hevosen kanssa, vaikka miten olisi jälkikasvu apuna. Niinpä päässäni syntyi kokonainen kylä, jonka nimeksi tuli Suonperä. Kylän keskellä oli lampi, Metsälampi. Sen kupeeseen napsahti entinen ratsastuskoulu, Metsälammin tila laitumineen ja maalaismaisemineen. Omistamani hevoset, jotka eivät syystä tai toisesta kuulu Loitsulaan, asuvat Metsälammin tilalla. Nerokas suunnitelma, joka on alkanut leviämään käsiin tilan pihattouudistusten, tallilaajennusten ja yksityishevosten majoittamisen kautta. Metsälammin tila toimii tarinointipohjana ja inspiraationa niille, jotka haluavat hevosestaan tarinoita kirjoittaa.

METSÄLAMMIN TILA

Metsälammin tila on hevostalli Suonperän ytimessä, jos pienestä kylästä sellainen ydinkeskusta löytyisi. Tilan rakennukset eivät ole ne uusimmat, talli on matalahko ja maneesi nitisevä, mutta tunnelma on mainio, lämminhenkinen ja turvallinen.
Metsälammin tilan tilukset käsittävät kahdekasankarsinaisen tallin, maneesin, kentän, kuusi tarhaa sekä suuret, Suonperäntien varteen näkyvät laitumet. Pihattoja on kaksi kappaletta, vanha pihatto ja uudempi pihatto, ne on rakennettu vieri viereen. Hevostilalla lääniä siis riittää, ja vaikkei siellä käykkään kova vipinä, on se eloisa ja viihtyisä paikka.

Joskus 80-luvun alussa Metsälammin tila oli uusi, moderni ja suosittu talli, jossa varsinkin kesällä riitti vipinää, kun kesäleiriläiset saapuivat heinäkuun alussa viettämään leiriviikkoa. Niinä aikoina tilalla kasvatettiin newforestinponeja ratsatuskoulukäyttöön. Nykyään talli majoittaa yksityisiä hevosia ja vuokraa tilojaan esimerkiksi kilpailuja ja valmennuksia varten.
Tilan omistajapariskunta, Takarannat asuvat Metsälammintien päässä vanhassa kyläkoulussa, ja hoitaa tallin pyörittämisen ja kaikki siihen liittyvät työt. Tallin omistaa reilu kolmekymppinen Lauri Takaranta. Laurin puoliso Antero sekä tytär Valma puuhastelevat tallilla myös paljon. Valman oma poni on exmoortamma Adelaide.

Klikkaa suuremmaksi! © Effy

Täysihoitopaikkaan sisältyy oma karsina, tarhaus ympäri vuorokauden, punnitut heinät 4 kertaa päivässä, loimitus sekä väkirehut.
Puolihoitopaikkaan kuuluu oma karsina, tarhaus ympäri vuorokauden, omistajan punnitsemat heinät 4 kertaa päivässä ja loimitus.
Pihattopaikkaan sisältyy paikka tilavassa pihatossa jossa on katos ja heinät 4 kertaa vuorokaudessa.
Kaikkiin tallipaikkoihin kuuluu myös kentän ja maneesin käyttöoikeus.

⇒ Lue tallin arkirutiineista ja aikatauluista täältä

Karsinapaikka 1

-
-

Karsinapaikka 2

sh-t Hengenvaaran Usvahukka
Täysihoito, om Oona MacFarlandKarsinapaikka 3

tori-t Ponipalleron Myrtti

Karsinapaikka 4

lszaa-t Danica
Täysihoito, om Humutin

Karsinapaikka 5

wC-o Snöbergs Theodor

Karsinapaikka 6

sh-o Mörkövaaran Huntuhurmaaja
Täysihoito, om Oona MacFarland

Karsinapaikka 7

erv-o Võimas

Karsinapaikka 8

nvh-r Snoopy Jesper
Puolihoito, om Jenny Mylläri

Vanha pihatto 1

sh-t Maanan Valokki

Vanha pihatto 2

sh-t Ultravioletti

Vanha pihatto 3

exm-t Yawp Adelaide

Vanha pihatto 4

heppa

Uusi pihatto 1

heppa

Uusi pihatto 2

heppa

Uusi pihatto 3

heppa

Uusi pihatto 4

heppa

MÄKITUVANTIEN ELÄINLÄÄKÄRIPERHE

Mäkituvantien varrella idyllisessä keskikokoisessa omakotitalossa asuu eläinlääkärin perhe. Tontilta löytyy myös pieni talli ja tilavat, metsäiset tarhat. Mäkituvantielle ja eläinlääkäriin pääsee myös suoraan valtatieltä, ja se onkin suosittu paikka myös kaupungissa asuvien eläintenomistajien kesken. Toki Suonperän asukkaat ovat vakiasiakkaita, jos poni katsookin oudosti tai yskäisee kerran, kiikutetaan se heti Mäkituvan Minnalle ja Urholle.

Eläinlääkäripariskunnan ala-asteikäinen tytär Aura elää onnellisen ponitytön elämää, eikä arjesta puutu tallitöitä tai hevosentuoksua. Tällähetkellä Aura kilpailee kouluratsastuksessa tasolla helppo C kimon Late-poninsa kanssa.

Ponipoppoo asuu kolmen karsinan siirtotallissa, mutta suurimman osan ajasta ne viettävät ulkoillen - joko tarhassa tai omin luvin pitkin kylää!

Perheen lemmikkinä häärii maatiaskissanaaras Muusa. Se on muuttanut Auran halittavaksi ja myyräkannan rajoittimeksi suoraan syntymäkodistaan Jemman Ravitallilta. Muusa on rauhallinen tyyppi joka nauttii omissa oloissaan kyyköttelystä ja myyräjahdista, mutta iltaisin saattaa käpertyä telkkaria katsovan viereen sohvalle, jos on sillä tuulella.

she-o Moons Last Frost "Late"
Kilpaponi tasolla HeC

she-o Devil's Tic-Tac-To "Tikki"
Seuraponi

LOITSULA

Loitsulassa asuvat Ojanteet, sekalainen sakki jota perheeksikin kutsutaan, joka rönsyilee ja kasvattaa juuriaan minne sattuu. Heistä tarkempaa esittelyä täällä.

Loitsulan talolla ja pihamaalla on pitkä historia, ja se onkin koko kylän vanhin torppa. Talli on rakennettu ensimmäisen kerran kauan ennen itse Loitsulan taloa, mutta se paloi jatkosodassa Saksalaisten toimesta. Talli kuitenkin uudelleenrakennettiin pian talon valmistumisen jälkeen. Ennen tallin valmistumista elivät perheen hevoset sisällä talossa, sillä ne olivat heidän tärkein omaisuutensa, joita ei missään nimessä jätetty heitteille. Tallissa ovat asuneet ajan saatossa niin lehmät, lampaat kuin hevosetkin, ja se on toiminut lämmittelypaikkana kiertolaisille ja kodittomille, sairaille ja synnyttäjille. Ennen sen yhteydessä oli myös sauna, jossa nykyään säilytetään rehuja. Vuosikymmenten aikana sitä on remontoitu ja laajennettu, kattoa nostettu ja karsinoita lisätty. Tällähetkellä tilava talli käsittää seitsemän karsinaa sekä varuste, rehu- ja kuivatushuoneet.

Pihamaalla on asuinrakennusten ja tallin lisäksi pihatto, metsätarha sekä pikkutarha. Ikäänkuin ylempänä talontakaisessa rinteessä sijaitsee kenttä. Tallin ohi pääsee lantalaan, jos jaksaa vielä hetken patikoida pientä polkua järvenrantaa kohti, päätyy lampolaan, jossa talon isäntä katsee nelipäistä lammaslaumaansa, silmäteriään. Samalta suunnalta löytää vielä pyörötarhan.

Loitsulan talo on rakennettu joskus jatkosodan jälkeen, se on kaksikerroksinen ja koostuu niin hirsistä, tiilestä kuin lankuistakin. Se on luonnonvalkoinen, etuovi on suuri ja sininen. Lattiat eivät ole suorat, tuskin ovat koskaan olleetkaan. (Koira leikityttää itse itseään tökkäämällä pallon pyörimään kaltevaa pirtinlattiaa pitkin, innostuu hiiteen ja juoksee pallon kiinni. Ja uudestaan.) Talossa on paljon kampetta ja rompetta, tähdellistä ja vähän vähemmän tähdellistä. Sisällä tuoksuu kahvi, suurta olohuonetta hallitsee pitkä pirtinpöytä jonka molemmilla puolilla ovat pitkät pirtinpenkit.

SUONSILMÄNMUTKA

Annetaan vuokralle!
Paritaloasuntoja: Suonsilmänmutka (Vapaana 2a, 2b sekä 3a), Suonperä
Vastikään remontoidut asunnot, 3 huonetta + ktiö + wc
Ihanteellinen niin pienille perheille kuin pariskunnille ja lemmikinomistajillekin!
Kysy tarjousta puh. –

Suonsilmänmutka 1a
Jenny Mylläri

Suonsilmänmutka 1b
Oona MacFarland

KYLÄN MUUT PAIKAT

Ruisahon maatila

Kun valtatieltä kääntyy ensin Suonperäntielle ja melko hetimiten Ruispolulle, pääsee kylän maatilalle. Isoja peltoja on kolme, lisäksi pihassa on iso vanha navetta, jossa nykyään säilytetään työkoneita, pieni, noin kymmenen metriä korkea siilo sekä tilanpitäjän pieni omakotitalo. Tien vierustalla on suuri metsäinen tarha, joka on varattu täysin Mötkylä-naudan käyttöön. Pelloilla kasvaa viljaa hyvinä vuosina, muutama läntti on varattu myös mehukkaiden, hyvämäihäisten nauriiden kasvatukseen. Maatilan omistaja tykkää nähdä tiluksillaan hevosia, ja antaakin esimerkiksi työhevosten harjoitella auran vetämistä pelloillaan.

Vanha kyläntalo

Vaaralta laskeuduttuamme ja jonkin matkaa kuljettuamme kiersimme vanhan kyläntalon takaa kohti hevosten hautausmaata. En ollut varma, kuvittelinko vain, vai kuuluiko korkean rakennuksen sisältä ihan oikeasti kolinaa. Yritin olla ajattelematta sitä, mutta huonolla menestyksellä - jokin selitys vain oli keksittävä. Samaan aikaan näimme ensimmäiset muistokivet, ja painava, paljonpuhuva hiljaisuus valtasi jokaisen. Kaikki tiesivät, miltä tuntui menettää rakas ystävä. Joku oli koristellut suuren pajupuun oksat lyhdyillä. (Loitsulan kekrimaasto 2018, kirjoittanut Uunilintu)

Kun kulkee kylätietä vaikkapa Loitsulaan päin, juuri Suonsilmänmutkan risteystä ennen tien vasemmassa reunassa silmäkulmassa vilahtaa valtavan korkea, reippaasti yli satavuotias talovanhus. Se on vanha, punamultamaalilla maalattu kyläntalo, joka on aikojen saatossa toiminut niin kouluna kuin sairaalanakin. Talo on kasvattanut ympärilleen suojaavan kasvuston, eikä sitä edes välttämättä näe, jos ei osaa katsoa oikein. Noin vanhassa talossa on pakko kummitella! Varsinkin, kun sen takana aukeava pieni metsälehto on varattu hevosten hautausmaalle

Hevosten hautausmaa

Hevosten hautausmaa sijaitsee Metsälammin tilan takaisessa metsässä, lähellä vanhaa autiota kyläntaloa. Hevosten hautausmaalle pääset vierailemaan tästä, viethän mennessäsi vaikka muutaman auringonkukan.

Maastoreitit

Miksei lähteä maastoon ihmettelemään kuusikkojen ketunleipiä ja kukkivaa hiirenvirnaa hiekkateiden pientareilla? Vanhassa havumetsässä saattaa kasvaa myös neidonkenkää, vaikka vanhat ja viisaammat ovatkin käskeneet olemaan hiiskumatta kukasta kenellekkään. Porot ovat tallanneet omat kapeat ja mutkittelevat polkunsa metsään, mutta sieltä löytyy myös ihmisten tekemiä reittejä ja pikkuteitä. Maanpinnan muoto on vaihtelevaa, Loitsulasta etelään kohoaa pieni, ei kovin korkea vaara, jonka puuttomalta laelta voi kuitenkin tiirailla kylää. Talvisin osa reiteistä on tukossa, mutta reippaimmat ponit tarpovat hangessakin talventörröttäjien ja tykkypuiden seassa.

Jos olet innokas maastoilija, löytyy Suonperästä lääniä siihen hommaan niin paljon, etteivät kaupunkilaiset uskalla edes arvata! Maastoreiteistä löytyy pientä osviittaa täältä.